Juhannuksesta, rakkaudesta ja ystävyydestä

Ihana juhannus takana! Me vietimme juhannusta jälleen parhaan ystäväni ja hänen miehensä mökillä Pälkäneellä. Meidän hyvä tuuri säilyi tänäkin vuonna, sillä kelit olivat koko viikonlopun ajan ihan loistavat ja aurinkoa riitti. Juhannustaikojakaan ei enää tarvinnut tehdä, nyt kun meillä kaikilla tulevat puolisot on jo kiikarissa. Nuorempana muistan kyllä yhden jos toisenkin juhannuksen, kun keräilin 7 kukkaa tyynyn alle. Kerran juhannusriennoista palatessamme, emme parhaan ystäväni kanssa enää löytäneet sitä seitsemättä lajiketta mistään, joten mukaan saattoi tarttua yksi pelargonia lähiravintolan terassilta :D Viikonlopun aikana myös hääaihe oli paljon mukana keskusteluissa, sillä ystäviemme häitä juhlitaan jo syyskuun alussa ja nyt meidänkin hääpäivämme on tiedossa. 

Saan kunnian toimia parhaan ystäväni kaasona nyt syyskuussa (ja hän toki myös minun sitten parin vuoden päästä), joten meillä riitti juteltavaa ja haaveiltavaa häihin liittyen. Liikutun jo pelkästä ajatuksestakin, että reilun parin kuukauden päästä juhlitaan tuon ihanan naisen häitä. Hän on seissyt rinnallani jo 14 vuoden ajan ja on ihan mahtavaa päästä olemaan niin tärkeässä roolissa heidän juhlapäivässään. Haluan myös ehdottomasti pitää häissä pienen puheen, jota olen jo luonnostellut valmiiksi. En itse yleensä jännitä esiintymistä tai julkista puhumista, mutta nyt kauhistuttaa lähinnä se, että pystynkö olemaan itkemättä puheen ajan. Muutamat kyyneleet on nimittäin tullut vuodatettua jo sitä suunnitellessakin. Todettiinkin ystäväni kanssa yhteistuumin, että meikkaaja saa laatia meille jotkut todella vedenkestävät maskit naamaan, tällaisia itkupillejä kun ollaan nykyään molemmat! 

Viikonlopun aikana ehdittiin jutella taas kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta paljon puhuttiin myös parisuhteista ja siitä, miten esimerkiksi omat vanhempanne ja isovanhempanne ovat tavanneet toisensa. Meillä on T:n kanssa molemmilla niin onnekas tilanne, että vanhempanne ovat olleet yhdessä jo kymmenien vuosien ajan. Uskon, että tämä on vaikuttanut myös osaltaan siihen, millaiseksi oma käsityksemme parisuhteesta on muotoutunut. Ennen kaikkea siitä näkökulmasta, että vaikka yhä useampi avioliitto nykyään päättyy eroon, on myös runsaasti niitä pareja, jotka vielä 30 vuotta myöhemminkin rakastavat toisiaan ja ovat onnellisia yhdessä. Omat vanhempani ovat tavanneet kun isäni oli juhlimassa omia ylioppilasjuhliaan ja vuotta vanhempi äitini kuskina omalle veljelleen. T:n vanhemmat puolestaan ovat tavanneet radiossa julkaistun treffi-ilmoituksen kautta, eli tavallaanhan me jatkoimme samaa linjaa kun tutustuimme Jodelin treffikanavalla :D Kaikista ihanin oli kuitenkin ystäväni miehen kertomus siitä, kuinka hänen mummonsa oli ollut matkalla lypsylle ja pappa puolestaan palaamassa rintamalta ja sitten he kohtasivat toisensa pellon reunassa. Siitä se rakkaus sitten syttyi!

Juhannuksessa auringonlaskuineen ja yöttömine öineen on kyllä aivan omanlaisensa romanttinen tunnelma. Oli ihanaa viettää jo kolmatta yhteistä juhannusta oman juhannusheilani kanssa. Juteltiin myös porukalla siitä, että toisaalta juhannushäätkin olisivat tosi hauskat ja aiemmin, esimerkiksi vielä omien isovanhempienne nuoruudessa, ne ovat olleetkin todella suosittuja. Vaikka meidän häitä juhlitaankin nyt kesäkuun sijaan elokuussa, haluaisin silti tuoda häihin myös tätä keskikesän fiilistä esimerkiksi koivunoksien muodossa. 

Juhannuksen jälkeen olo on hiukan väsynyt, mutta todella kiitollinen. Viikonloppuun mahtui aamu- ja yöuinteja, Aperol-kannuja, tapaksia, mölkyn pelaamista, auringonottoa, grillailua ja paljon hyviä keskusteluja. Miten onnekkaita olemmekaan, kun meidän paremmat puoliskommekin tulevat niin hyvin toimeen ja tykkäämme kaikki viettää aikaa porukalla. Paljon on jo koettu ihania juttuja yhdessä ja tulevat seikkailut ovat suunnitteilla ♥ Kiitos kun ootte!