Hääauto ja ensimmäiset hetket naimisissa

Vihkimisen jälkeen huristelimme hääauton kyydissä, toisen bestmanin kuljettamana Turun linnan puistoon kilistelemään ja ottamaan muutamia kuvia. Olimme päätyneet siihen, että kuvaajamme siirtyivät kirkolta suoraan juhlapaikalle, eivätkä tulleet tässä välissä meidän mukaan. Halusimme nimittäin saada juhlatilasta vähän kuvamateriaalia täysin valmiiksi koristeltuna, ennen vieraiden saapumista. Bestman kuitenkin napsi meistä muutamia kuvia muistoksi ja näistä tuli tosi kivoja! 

Hääautoksi saimme tosiaan lainaan bestmanin vaimon kummisedän upean harrasteauton, eli "ministeri Volvon" ja bestman ja hänen vaimonsa myös puunasivat ja koristelivat sen meille valmiiksi. He olivat  valmistelleet takapenkille meitä varten myös ihanan yllärin: korin, josta löytyi pullo kuohuvaa, skumppalasit ja pari pikkuvichya. Olimme ehtineet jo melkein luopua koko hääauto-ajatuksesta, kun alunperin haaveilevamme auto ei ollutkaan käytettävissä vielä näin huhtikuussa ja isäni harrasteauto puolestaan olisi pitänyt kuskata ensin trailerilla Turkuun. Mietittiin jo, että ehkä ajellaan vaan meidän omalla Passatilla... Oli kuitenkin mahtavaa, että hääauto sitten järjestyikin ystävien kautta - kyllä se toi kirkolta poistumiseen ja vihkimisen jälkeisiin hetkiin pientä ihanaa luksusta! Iso plussa oli myös, että nyt saimme hääauton käyttöömme ilmaiseksi - alunperin miettimämme auto olisi kustantanut yli 400 euroa. Oli myös hauska huomata miten paljon ihan tuntemattomat ihmiset ja ohikulkijat kiinnittivät huomiota hääautoon, hymyilivät ja jopa vilkuttelivat meille!

Puistossa korkkasimme kuohuvan ja kilistelimme ensimmäisille hetkille avioparina - fiilis oli iloinen ja kaikki viimeinenkin jännitys vihkimisen jäljiltä jo haihtunut - oli kiva hengähtää tässä välissä pieni hetki ihan rauhassa. Meidän kuvaillessamme puistossa, loput häätiimistä ja myös häävieraat siirtyivät juhlapaikalle, suurin osa varaamamme yhteisen bussikuljetuksen kyydissä, mutta osa myös omilla autoillaan. Juhlapaikalla vieraat saivat etsiä rauhassa oman paikkansa ja napata jo alkumaljat käteen siirtyessään omalle paikalleen odottamaan. Kun kaikki alkoi olla juhlapaikalla valmista, toinen kaasoista ilmoitti meille viestillä ja sitten huristelimme hääautolla paikalle. 

Vihkiminen Mikaelinkirkossa

Tänään vuorossa tunnelmia meidän vihkitilaisuudesta kauniissa Mikaelinkirkossa ♥

Tää kuva on ehdottomasti yksi omista suosikeistani! 

Meidän vihkiminen alkoi kahdelta ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että tässä välissä aikataulumme vähän venyi suunnitellusta ja saavuimme itse kirkolle suunnittelemalle 13:30 sijaan vasta 13:45. Matkalla kirkolle vitsailtiinkin, että bestmanit ja vanhempamme varmasti odottelivat siellä jo kauhuissaan ja pohtivat, että näinköhän myöhästytään omasta vihkimisestämme - ollaan nimittäin valitettavan tunnettuja siitä, että ollaan aina myöhässä kaikkialta. Toisaalta tuo vartti kirkolla riitti oikein hyvin ja hyvä puoli oli se, että jännittämiselle ei oikein jäänyt edes aikaa! :D Söimme sakastissa pikaisesti vähän välipalaa, tarkistin meikkini ja Sara kävi kiinnittämässä hunnun kunnolla pinneillä kiinni kampaukseeni. Sitten olikin jo Tuomaksen, bestmanien ja kaasojen aika siirtyä alttarille odottamaan ja me iskän kanssa kierrettiin kirkon etuoven kautta eteistilaan odottelemaan. 

Kun meidän häämarssi kajahti soimaan, yllätyin itsekin siitä, että siinä hetkessä ei kauheasti jännittänyt - olo oli vaan super onnellinen ja iloinen. Kun astelimme iskän kanssa kohti alttaria, katselin innoissani ympärilleni ja moikkailin vieraita, oli ihanaa nähdä kaikki rakkaat tyypit paikalla. Iskää varmasti meistä kahdesta jännitti enemmän ja yritettiin molemmat keskittyä myös noudattamaan papin kirkkoharjoituksissa antamaa ohjetta astella alttarille hyyyyyyvin hitaasti. Mikaelinkirkon akustiikka oli mahtava ja häämarssiksi valitsemamme, Erkki Melartin Juhlamarssi Prinsessa Ruususesta, kuulosti upealta! Tuomaksen kanssa alttarille noustessamme en onneksi kompastellut, tätä olin ennakkoon vähän jännittänyt, koska oon luonnostani aika kömpelö ja tapaturma-altis :D 

Meillä oli vihkimiseen valittuna lyhyt vihkikaava ja vihkitilaisuus hujahti ohi nopeasti - tunnelma oli ihanan rento ja lämmin. Tuomas kertoi jälkikäteen, että häntä oli jännittänyt alttarilla seisoessamme tosi paljon ja jalatkin tuntuivat olevan ihan hyytelöä, mutta ei se kyllä ulospäin näkynyt yhtään. Toinen kaasoista luki Korinttilaiskirjeen ja pappi oli mielestämme onnistunut poimimaan puheeseensa torstaisesta vihkikeskustelustamme juuri oikeita asioita. Koska kaikki isovanhempanne eivät päässeet juhlapäivään mukaan, muistettiin puheen lopussa myös heitä ja tietysti meidän rakasta karvaista perheenjäsentä Aapoa. 

Kun molemmat olivat sanoneet tahdon ja sormukset, sekä eka suudelma aviopuolisoina vaihdettu, oli vuorossa hääbändimme Soitellaan upean solistin Roosa-Marian lauluesitys. Roosa-Maria lauloi Juha Tapion Minä sinua rakastan-kappaleen, flyygelillä säestettynä ja biisi kuulosti aivan ihanalta! Tuossa hetkessä purkautui myös kaikki jännitys ja meille tärkeä kappale (joka aina muutenkin herkistää mua) sai kyynelhanat auki. Olin myös olevinaan varannut itselleni nenäliinan rintsikoihin, mutta eihän sitä sitten löytynyt - onneksi Tuomaksen taskusta löytyi tuoreelle vaimollekin nenäliina.

Kun vihkitilaisuus päättyi, me poistuimme alttarilta ensin, Muumeista tutun Hosulin ja Sosulin häämarssin säestämänä, ja pujahdimme kirkon eteisessä sijaitsevaan morsiushuoneeseen odottelemaan, että vieraat ehtivät rauhassa poistua kirkosta. Kaasot jakoivat kirkon ovella vieraille huiskutuskepit ja toinen bestmaneista siirtyi valmiiksi kirkon edustalla odottavan hääautomme luo. Vieraat muodostivat kujan kirkon uloskäynnin luo ja suntio tuli huikkaamaan meille, kun ulkona oli kaikki valmista. 

Yksi päivän parhaista hetkistä oli astua kirkosta ulos kaikkien läheistemme hurratessa ja huiskuttaessa - onneksi päätettiin lisätä jokaiseen huiskukeppiin myös kulkuset mukaan, sillä huiskut myös kuulostivat tosi hyvältä! Sitten astuimmekin kyytiin hääautoon ja lähdimme toisen bestmanin kyyditsemänä pienelle ajelulle. Vieraat puolestaan lähtivät suuntaamaan kohti juhlapaikkaa ja kaasot opastivat bussikuljetukseen ilmoittautuneet siirtymään kirkon vieressä kadunvarressa odotelleeseen tilausbussiin.

Kaikki postauksen kuvat: // Sanni Hirvonen Photography

First look- ja potrettikuvaukset

Kaikki tämän postauksen kuvat: // Sanni Hirvonen Photography 

Olimme heti hääsuunnitelmien alusta saakka yhtä mieltä siitä, että meille parhaalta vaihtoehdolta tuntui potrettikuvien ottaminen jo ennen vihkimistä. Tämän valinnan myötä avautui myös mahdollisuus napata samalla muistoksi muutamat first look-kuvat ja videota. Tänään siis luvassa fiiliksiä meidän kuvauksista ja tietysti kunnon kuvapläjäys!

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, kuvauspaikaksi valitsimme Kaarinassa sijaitsevan Tuorlan kartanon kauniin pihapiirin. Tuorla oli myös sijainniltaan meille todella hyvä, sillä Tuomas yöpyi häitä edeltävän yön vanhempiensa luona Kaarinassa ja minä ja kaasot yövyimme ja valmistauduimme toisen kaasoni luona, niin ikään Kaarinassa. Meillä kävi ihan mieletön tuuri, sillä häitä edeltävän viikon lämpimät säät olivat saaneet nurmikon jo hiukan vihertämään ja luonnon heräilemään keväisiin tunnelmiin. 
Tuomaksen isä kuskasi hänet paikalle ja minä puolestani saavuin Tuorlaan kaasojen kyydissä. Päädyimme ottamaan first look-kuvat kauniin vanhan kivisillan luona, jonne Tuomas ja kuvaajat asettautuivat ensin valmiiksi ja kun kaikki oli valmista, astelin itse paikalle kaasojen saattelemana. 

Oli itseasiassa yllättävänkin jännittävää nähdä Tuomas odottamassa minua sillalla ja astella toisen luokse, koskettaa, odottaa toisen kääntyvän ja nähdä toisemme ensimmäistä kertaa hääpäivänä ja häälookeissa. Meidät molemmat valtasi tuossa hetkessä tosi kuplivan onnellinen tunne ja pieneksi hetkeksi ympäröivä maailma katosi - hetken ajan vaan ihasteltiin hymyillen toisiamme. Jotenkin tuossa hetkessä ekaa kertaa oikeasti sisäisti sen, että tänään on meidän hääpäivä! Sitten palasimme todellisuuteen, kun tuuli tarttui huntuuni ja melkein lennätti sen jorpakkoon :D Onneksi sulhanen oli valppaana ja pelasti tilanteen!

First look-kuvailujen jälkeen halusimme ottaa myös muutaman kuvan yhdessä rakkaan Aapo-koiramme kanssa ja isäni olikin kuskannut Aapon Tuorlaan varta vasten kuvia varten. Siskoni myös kiinnitti Aapolle valmiiksi kaulaan pitsinauhasta solmitun rusetin, joka näytti niin söpöltä kuvissa! Aapo oli hyvin innoissaan meidät nähdessään, koska oli ollut jo torstaista saakka hoidossa vanhempieni majapaikassa, Holiday Club Caribiassa, ja tietysti myös vähän ihmeissään koko tilanteesta ja uudesta paikasta. Namien avulla onnistuttiin kuitenkin saamaan Aapokin pysymään aina pieni hetki paikallaan ja Sanni onnistui nappaamaan muutamat ihanat yhteiskuvat meille muistoksi. Aapo on meille molemmille tosi tärkeä ja iso osa perhettämme, joten oli meille todella tärkeää saada myös hänet jollain tavalla osaksi hääpäivää. Kuvien avulla tuosta hetkestä jää ikuinen muisto <3

Äiti ja isi, täältä mä tuuuuuuuun! :D

Kun olimme saaneet muutaman yhteiskuvan Aapon kanssa napattua, isäni ja siskoni lähtivät Aapo kyydissään Caribiaan laittautumaan vihkimistä varten. Me puolestaan jatkoimme potrettikuvien ja -videoiden ottamisella ja ehdimmekin vajaan tunnin aikana kuvata useammassakin eri paikassa Tuorlan pihapiirissä. Toinen kaasoni jäi myös avustamaan meitä kuvauksissa ja siitä oli todella iso apu. Oli helppo vaihdella asusteita (huntu, neuletakki, aurinkolasit) kun oli ylimääräinen käsipari apuna, suosittelen tätä lämpimästi!

Kuvailimme niin upeassa huvimajassa, kartanon parvekkeella kuin sen edustallakin ja haaveilimme kartanon herran ja rouvan elämästä. Hääpäivänämme sää oli aurinkoinen, mutta todella tuulinen ja se toi oman haasteensa kuvauksiin - toisaalta kuvaajat olivat yhtä mieltä siitä, että tuuli toi kuviin ja videoihin myös lisää eloa ja liikettä!

Osassa kuvista meillä oli rekvisiittana myös Uskomattomasta Pallopuodista tilattu ihana sydämenmuotoinen foliopallo ja Bo+Peachin huikeat sydämenmuotoiset aurinkolasit. Nämä toivat kuviin mukaan ajankohtaan sopivaa vapputunnelmaa ja pientä hassuttelua. 

Näistä kuvista tuli niin ihania - on ihan mahdotonta edes valita mitään yhtä suosikkia! Oli myös ihanaa saada kuvat otettua jo ennen vihkimistä ja viettää pieni hetki yhdessä. Kameroiden edessä oleminen tuntui myös jo hiukan luontevammalta, kun olimme päässeet harjoittelemaan sitä kihlakuvauksissa. 

Kuvausten jälkeen lähdimme sitten suuntaamaan aika vauhdilla takaisin toisen kaasoni luokse - Tuomaksen henkseleistä nimittäin irtosi yksi nappi kuvausten aikana ja rakas kaasoni lupasi ommella sen pikavauhtia takaisin, vielä ennen kirkolle suuntaamista. Sulloimme kaikki loput tavarat auton kyytiin, nappi saatiin kiinnitettyä ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti kirkkoa. Olimme päätyneet siirtymään kirkolle meidän autolla, ja kaasoni puoliso toimi kuskina. Olimme hiukan myöhässä aikataulusta (mikä ei sinänsä yllätä, koska mehän ollaan aina myöhässä! :D), mutta saavuimme kuitenkin kirkolle varttia ennen vihkimisen alkua. Seuraavassa postauksessa sitten lisää itse vihkitilaisuudesta!

Kaupallinen yhteistyö: // Bo+Peach Co
*Aurinkolasit saatu